Leikki. Liekki.

Elämän liekki palossa.

Polta vain kynttilää joka päästä,

tuhlaa päiväsi rakkauteen.

Anna kaikki mitä sinulla on,

porhalla päin seinää!

Ole jotain muuta kuin helvetin tylsä.

Ole jotain enemmän kuin helvetin älykäs.

Usko pois, se ei vie viisauttasi.

Jos vie, huomaat ilolla luopuvasi.

Anna kerrankin itsesi riemuita kuin viimeistä päivää,

ja tanssi tylsyys kumoon.

Juuri nyt on sen aika!

ILON IHME

Mikähän minua vaivaa?

On kuin olisin kauniimpi,

vaikka näytän samalta kuin eilen.

On kuin olisin nuorempi,

vaikka itseasiassa olen päivän vanhempi.

Vuosiakin vanhempi mitä mieleni luulee.

Silmissäni lienee vikaa!

Nään värit kirkkaammin,

ja maailma on kauniimpi.

Tämä on hyvä vaiva,

varsin vaikuttava!

Kaikki on kaunista

ja yölläkin valoisaa.

ILOLLA TYHMÄ

Kyyninen on tietenkin älykäs,

pessimisti ei pety!

Iloinen on vain hölmö ja

tässä iässä pitäisi jo tietää paremmin.

Nyt epäluulolla matkaan!

Tunne on tyhmiä varten ja

tottakai olet yksinkertainen, jos mihinkään uskot.

Etenkin jos olet nainen,

naisethan ovat tunnetusti tyhmiä tossukoita, tunteikkaita tuuliviirejä.

Nyt järjen äänellä suohon!

Olkoon sitten niin.

Mennään vaikka helvettiin.

Jokainen osa persoonaani on nyt yksi ryhmä,

ajatus on selkeä,

olen ilolla tyhmä!

ILONI ASUU SINUSSA

Sinä olet minulle lähde.

Sinä majoitat jotain minulle tärkeää.

Sinä olet minulle aarrekammio.

Olet täynnä kultaa ja jalokiviä.

Sinä olet aurinko ja kesä.

Kyllä suvituuli kuivaa myös kyyneleet!

Sinä olet nuorennusvoiteeni ja ryppyrasvani.

Olet ikuisen nuoruuteni salaisuus.

Sinä olet taikaa.

Teet minusta kauniin.

Olet maallisen elämäni pyhä kolminaisuus.

Sinä olet usko, toivo ja rakkaus.

Sinä olet kuin ihon alla minussa.

KAUPUNKINI VALAISEVAT VALOT

Nään mitä silmissäsi palaa.

Tule tänne ja minua halaa!

Tule vain, en minä pure enkä suutu,

juuri sinä kelpaat, eikä mitään puutu!

Minä tykkään sinusta niin,

silloinkin kun saat minut suutuksiin!

En voi olla antamatta anteeksi sinulle,

ihan niin kuin sinäkin annat aina minulle.

Meillä on hyvä juttu menossa tässä,

onneksi tapasin sinut tässä elämässä.

Kaikkineen, olet komea, viisas, hassu, totinen tai hupsu,

tämä on leikkiin kutsu!

Minun on ihanasti sinua ikävä kun olet joskus poissa,

jos joutuisin lähtemään, olisin aina kiinni noissa,

silmissäsi,

minun kaupunkini valoissa.

JOS JOKAINEN UNELMANI ONKIN HULLU

Se on aivan samantekevää.

Jokainen unelma saakin olla hullu.

Halvalla pääsee,

kun mielikuvituksella matkustaa!

Aurinkoinen päivä parvekkeella,

siemailen rennosti sitruunalimonadia,

huokaan ja teen mielen matkan…

Kauas sinne missä talvea ei ole,

missä huolet ei paina.

Arjen taakse, unohtaen,

kaiken turhan ja tarpeellisen.

Kauas sinne missä sydän on ehjä,

missä ei säröjä tunne.

Kivusta pois, takaisin uskoon,

sinne missä toiveet eivät ole vain tulevia pettymyksiä.

Jokainen auringon säde on nauru,

tuuli tuo toiveita mukanaan.

Tuntuu taas todella kuin olisi aina uusi mahdollisuus!

Onko se nyt niin huonoa…

Olla vähän hullu.

Nyt se on tosiasia.

Yhteinen aikamme on tässä,

ja tässä on matkamme pää.

Nyt en voi enää kieltää enkä paeta.

Nyt on kohdattava mahdoton.

Pelottaa.

Sinne on niin pitkä matka,

takaisin valoon.

Olen niin yksin ilman sinua.

Puiden oksien välistä loistaa aurinko,

en näe sitä vielä.

On vain kaksi aihetta mistä kannattaa kirjoittaa.

Rakkaus ja kuolema.

Nyt ne on sama asia.

VÄLÄHDYS

Ajan välähdys,

vuosi, kaksi tai kaksi kymmentä.

Se menee nopeasti,

etenkin kun se on ohi.

Elämä on

ja sitten ei enää ole.

Opetit minulle kuolemassasi kaiken,

mitä en voinut eläessäsi oppia.

Se oli raakaa opetusta huonolle oppilaalle.

Se oli anteeksiannon anelu tyhjille seinille huutaen.

Siinä itkussa ei ole mitään kaunista eikä runollista,

ellei iskua mahaan, valuvaa räkää ja maailman loppua

sellaisena pidetä.

Itkin tyhjyyteni loppuun,

rukoilin sinua.

Mutta sinä et voi enää armahtaa minua.

Jos en nyt opi, en opi koskaan.

Rakastan sinua.

MITÄ ON IKINÄ?

Vaikka kulkisin maailman ympäri,

sen jokaiseen kolkkaan,

sinua ei enää ole.

Vaikka etsisin jokaisesta paikasta,

kyselisin kaikilta,

sinua ei enää ole.

Vaikka toivoisin, pyytäisin, uskoisin.

Jopa näkisin.

Mitä vaan, mihin vaan.

Olin hyvä tai paha,

sinua ei enää ole.

Nyt tiedän mitä ”ikinä” tarkoittaa.

Nyt tiedän mitä on ”ei koskaan”.

Nyt, kun en saa enää valita.

Minun on sinua kaiken viiltävä ikävä.

TILAUS

Rakkaus on tilaus menetyksestä ja surusta.

En ymmärtänyt sitä tilatessani,

vaikka se on ihan selkeästi sopimusehdoissa.

Pistä rasti ruutuun,

hyväksytkö nämä ehdot.

Jokaisesta rasti.

Pistin rasteja ruutuihin ja tilasin.

En koskaan kylläkään kuvitellut eläväni ikuisesti.

En vain tajunnut, että ethän sinäkään.

Olen tilannut luottoni loppuun,

tuhlannut tilini tyhjäksi.

Jokainen rasti painaa,

kun ilta on tullut.

En tee valitusta kuitenkaan,

vaikka hinta on kova.

Maksaisin sen sata kertaa uudelleen,

jokaisesta päivästä miljoonan.

Minusta se oli hintansa väärti.

KUN KUOLEN

Riittää kun olet siinä.

Ei tarvitse olla viisas, tietää kaikkea.

Tai mitään.

Riittää kun olet siinä.

Minä haluan vain painaa pääni sinun syliisi,

vetää viimeisen kerran henkeä.

Sinun sylissäsi on aina niin helppo hengittää.

Viimeisenkin kerran.

Älä pelkää,

elämää ne vain on viimeisetkin hetket.

Älä pelkää,

ei kuollut enää mitään tee.

Olen hyväksynyt jo lähenevän loppuni,

oman itseni menetyksen.

Pidä minua sylissäsi,

sillä minun tulee sitä ikävä.

En etsi kiertoilmauksia.

Eikä sinunkaan tarvitse.

Minä kuolen.

KUOLEMA

Odottaessani sinua saapuvaksi,

minä rakastuin sinuun.

Tummiin, pitkiin varjoihisi,

salaperäisyyteesi,

menetyksen tuskaan jota ei pysty kokematta ymmärtämään.

En tiedä mikä olet.

Rakastan sinua.

Pelkään sinua.

En halua sinua.

Mutta tiedän, että olet täällä,

ja koen helpotusta.

Kuljen sinun kanssasi edelleen,

elän varjoissasi.

En tiedä mitään,

tiedän vain, että olet väistämätön.

Kerran vielä tulet ja peität minutkin pitkillä varjoillasi,

lopun harsoillasi,

ja otat minut mukaan.

Minä olen sinun,

vaikka nyt olen lainassa elämällä.

Anna minun viipyä täällä vielä.

Minulla on vielä huominen näkemättä.

(PS. myös valokuva kaikkineen by Nelly)

Olen nälkäinen ja haluan ravintoa.

Olen yksinäinen ja kaipaan syliä.

Tunnen rakastavani ja haluan antaa sen kaiken pois, että se voisi kasvaa.

Sinä tulet ja olet.

Sinun kanssasi me istutamme puun, joka kasvaa ruukussa ikkunallamme.

Yhdessä kastelemme sitä, näämme sen.

Se on täydellinen.

Yhtenä päivänä minä huomaan, että sen oksat kasvaa hassusti.

Laitan sille tuen, ohjaan niitä toiseen.

Sinä et ole tyytyväinen sen kasvuun ja annat sille lannoitetta.

Minä soitan sille musiikkia mistä minä pidän.

Sinä käännät sen suuntaan, josta sinun mielestäsi aurinko paistaa parhaiten.

Ystävämme tulevat käymään ja kertovat millainen heillä on,

minä korjaan, sinä laitat, minä asennan, sinä väännät.

Sovimme että sinä hoidat siitä siitä puolet,

minä puolet.

Vedämme sen multaan rajan, rakennamme tulitikuista aidan.

Minä kastelen omaa puoltani liikaa,

ja sinä et ollenkaan.

Minä väännän sen oksia haluamaani suuntaan,

sinä lopulta katkot ne pois tieltä.

Toinen puoli puusta näivettyy ja toinen mätänee.

Kaikki ne kauniit lehdet putoavat,

sen vääntyneet oksat ovat enää merkkejä sairaudesta,

tyngät toiveista mitä ei enää ole.

Tulee syksy ja meidän puumme on kuollut.

—–

Aavikko

Tuuli puhaltaa hiekkaan uuden kuvioinnin.

Päivisin on armottoman kuuma ja yöllä kylmä.

Kuka täällä pystyy elämään?

Ei kukaan? Ei ketään?

Onko täällä ketään?!!

Tuuli puhaltaa hiekkaan toisenlaiset aallot.

Vesi on harvinaista ja sen hankkiminen täällä vaikeaa.

Kuka täällä pystyy elämään?

Ei kukaan? Ei ketään?

Eikö ketään..?

Tuuli käy ja vie eilisen jäljet.

Vuosien kuivuus päättyy ja sade rakentaa autiomaahan oman tiensä.

Aavikkokin voi kukkia.

Tuuli palaa, vie sen minkä toi, kosteuden, ja puhaltaa aavikolle hiekkameren aaltoineen.

Kukat kuihtuu jättäen jälkeensä siemeniä odottamaan.

Ne lepäävät, ovat vain, omalla aavikollaan.

Odottaen.

Ne tietävät, ettei ikuisuutta ole.

Sateeseen ei ole kuin vuosia matkaa.

—-

Aasin ja hevosen rakkaustarina

Olipa kerran aasi, joka näki hevosen ja rakastui oitis.

Hevonenkin näki aasin ja rakastui oitis.

Aasi oli hiljaisempi, karumpi, suorempi.

Hevonen hirnui onnesta ja juoksi kaula kaarella.

Hevonen oli onnellinen, se oli löytänyt sen mitä etsi

- Me olemme niin samanlaiset! Sinullakin on kaviot!

Hevonen riemuitsi.

- Onhan minulla. Vastasi aasi hieman hymyillen.

- Me olemme niin samanlaiset! Sinullakin on turpa!

- Onhan minulla. Vastasi aasi mietteliäänä.

- Me olemme niin samanlaiset! Sinäkin olet hiirakko, me voimme laukata yhdessä auringon laskuun, me voimme asua samassa tallissa, me voimme juosta samalla laitumella.

- Minä olen kyllä oikeasti koko ruskea. Korjasi aasi ihmetellen.

- Me voimme ravata, me voimme juosta kilpaa, jatkoi hevonen kuuntelematta ollenkaan.

- Minä olen työjuhta, minun täytyy mennä töihin, vaikka minusta olisi kyllä hauskaa joskus ravata… yritti aasi.

- Minusta tuntuu kuin olisin tuntenut sinut aina, kun sinä olet niin samanlainen!

- Minusta tuntuu, että sinä et koskaan edes halunnut tuntea minua, vastasi aasi.

Hevonen ja aasi katselivat toisiaan. Aasi oli surullinen. Hevonen närkästynyt.

- Minusta tuntuu, että sinä olet kylmä. Sanoi hevonen närkästyneenä.

- Minusta tuntuu, että sinä olet kuuro, kuiskasi aasi niin ettei hevonen kuullut vaan jatkoi.

- Minusta tuntuu, että sinä et välitä, se sanoi syyttävään ääneen.

- Minä olisin halunnut välittää, mietti aasi ollen hiljaa.

- Sinä et ymmärrä hevosia, me olemme herkkiä eläimiä, hevonen sanoi, kääntyen ja lähtien ylpeänä pois.

- Minä olisin voinut opetella, sanoi aasi tietäen, ettei hevonen enää kuule.

- Sinun pitäisi olla hieman erilainen! Huutaa hevonen matkan päästä niskojaan nakellen.

- Tai sinun sietää sitä, mietti aasi, kun se katsoi hevosen loittonevaa selkää ja ymmärsi ettei tässä nyt tainnut käydä pahastikaan.

Nyt tuntuu syntyvän kantaaottavaa asiaa, olenko nyt “vihainen nuori nainen”? Hah, EN, koska en ole enää nuori enkä ole vihainen. Yksi kolmesta on kuitenkin totta! Tässä siis tämä pläjäys.

Hieno idea!

Kaikki on hauskaa ja monipuolista,

kunnes joku ahnas aarne nousi tuolista.

Vihelsi ja huomasi, että näin se toimii,

rahaa saa enemmän kun ahneudella poimii.

Ei riitä kohtuus eikä tavallinen tie,

liukuhihna sulle, se loppuun asti vie.

Tehosta ja tuota, papereihin luota,

luvut kyllä kertoo sen, oletko ainutlaatuinen.

Tehotuotannosta tehotyöntekoon.

Vitun hieno idea. Pilata maailma.

Haluatko hyvää vai halvalla?

Katsoi alta kulmien ”Arvaapa?”

Haluatko hyvää vai nopeasti?

”Senkin hölmö!” sanoi kopeasti.

Kyllä työstä saa ottaa palkinnon,

jotkut ottaa jopa toisen.

Kyllä jokainen saa elää,

köyhät elättävät loisen.

Paljonko täytyy tehdä työtä

kahteenkymmeneen miljoonaan,

ei paljon mitään jos on jo rahaa,

ei vaivautua juurikaan.

Kyllähän siitä jo maksaa.

Vessassakaan ei saa viipyä, kun on väännettävä

urakalla paskaa.

————————————

Mutta koska olen niin hyvällä tuulella, niin laitan tästä toisenkin:

Arvoitus

Arvoitus, sen kysymysmerkki joka osoittaa minua.

Katse ja kysymys, katselen sinua.

Olet polku tuntematon, en tiedä vielä mitään tiestä.

Katselen jotain kaunista, katselen miestä.

Ääriviivasi heittävät varjon maahan,

tahtoisin kysyä, saanko katsoa, koskea, saanhan?

Tietää, missä menee rajat ja ihon pinta,

vain hypätä koskeen välittämättä mikä on seikkailun hinta.

Jää, en tahdo sinun menevän.

Jää, tahdon tämän retken kestävän.

Ole minulle huokaavat seinät, ole kotini turvallinen.

Vaikken koskaan sitä tunnustaisi,

sinua tarvitsen.

Siinä olet vain hiljaa, seisomme vierekkäin.

Arvoitustasi en tiedä, tunnen sen lähekkäin.

Olet minulle kysymys pakko kysyä,

vaikka turvassa tahtoisin pysyä.

Olemme rakennettava linna, taikka ehkä vain mökkirähjä,

emme tietää voi toistemme hintaa, onko sydän jälkeesi ehjä.

Voisimme jäädä turvallisuuteen, mutta johtaisiko se mihinkään uuteen?

Voimme tietenkin vain elää, emmekä olla elossa,

mutta nyt minun on pakko, en tahdo elää pelossa.

Jää, katsotaan tämän tien suunta.

Jää, onko parempaa tekemistä muuta?

Ole minulle huokaavat seinät, ole kotini turvallinen.

Vaikken koskaan sitä tunnustaisi,

sinua tarvitsen.

Ja jos emme voi jäädä pitkäksi aikaa, ollaan se hetkinen.

Älä tule tänne.

Älä tule tänne, sillä minä nukun.

Älä tule tänne, sillä minä hukun.

Pyörien täällä pyörteissä ja viimassa

roikkuen tässä ohuessa siimassa

joka johtaa

kelasta pohjaan.

Sillä tavoiteltiin saalista, se juuttui pohjaan,

ratti irtosi autosta, joten millä ohjaan?

Ei saa koskaan luovuttaa täällä täytyy olla,

miksi? Kysyn vaan, jos on kuin tunkiolla.

Elämä voi olla myös jättömaata turhaa,

mitä sille tehdä, jos se on jo pelkkää murhaa…

Minä jään tänne nyt yksin hukkumaan,

älä tule tänne,

minä menen nukkumaan.

Älä tule tänne, minä saatan herätä.

Älä tule tänne, minä suruja en selätä.

Älä tule tänne, minä mustaan miellyin niin.

Älä tule tänne, mene yksinäsi taivaisiin.

Kaahaan kadotukseen, anna minun mennä.

Kaikki hajotukseen, täällä ei perhoset lennä.

Taivas on sysimusta, kaikki pelkkää kadotusta,

kun kaiken se niskaan tiputtaa,

ruskeen yhteen niputtaa,

kyllä nyt vituttaa!

Äänitettiin ne akustiseksi demoksi eräänä viikonloppuna Hämeenkyrössä, noin yhden keikan pohjalta. Aika pitkä aika laulaa joku 8-9 tuntiakin putkeen Kun otettiin ne yhdessä elikkäs kimpassa. Mikä kuuluu etenkin yhdessä biisissä oikein mainiosti. Joskus bändi soittaa yhteen ja joskus puoli kahteen! Mutta se vain naurattaa, oli hauskaa eli kivaa. Niitä voipi kuunnella ihan vertailun vuoksi. Itse kyllä muutamassa kohtaa kuuntelin, että onkohan laulaja kenties ollut kuuro syntyessään ja tilanne lähtenyt niin nollasta siis kehittymään ettei tässä mahdottomia voi vaatia, melko huono kuuloinen se meinaan tuntuu olevan aina vaan, mutta että ei hyvää päivää! Missä on MR. Autotune!??? Ai niin, se on muilla käytössä, me ei harrasteta. Se on kyllä raakaa. Ei millään pärjää, kun on koneet vastassa eikä lahjoja ole enempää suotu. Mutta lahjattomat käyttää dopingia! Me emme luovuta! Me roikumme toivossa, että jonain päivänä…

Lähinnä mä kyllä tuosta soitosta monessa tykkään, Janne (Anttila) on aivan mahtava pianisti ja erittäin mukava mies, mun mielestä Olli (Ahonen) klaaras etenkin I’m gonna marry Jackin tyylikään rumpujen päälle kaatumisen asiaan kuuluvalla tyylikkyydellä, ja Ilkka (Niemi) tuli paikalle samana päivänä koska keksittiin, että sehän vois olla tässä kohtaa hyvä… No, studiosuperammattisoittajille arkipäivää, mutta mulle vaikka ei, koska varaa hyvä jos on pizzat ostaa, niin ei paljon studiossa ravata. Artisti kun itte maksaa, niin aika paljon maksaa. Mutta että on ihan eri tyylistä ja ihan erilaista. Se on kivaa.

Mutta mietin, että ois tämmönen akustisempikin kokoonpano taas mukava. Oikeestaan ois parasta kun olisi kaksi. Toinen sähköistetty versio, missä rokataan ja rollataan, että voisi taas hyppiä piikkareilla kokolattiamaton pehmeydessä ja katkaista nivelsiteensä, – roudaaminen juhlatamineissa on myös eksoottinen kokemus – , ja toinen tämmöinen fiilistely enemmän akustinen juttu.

Jeppistä, että katsotaan.

Mutta siellä voi nyt vertailla ja arvostella, ihan eri soittajat, tilat, äänittäjä, miksaukset, ja vuosi, mutta samat biisit, ja laulaja. Paitsi tää extra-kappale. Onhan näillä se yhteistä että samaan lähes-liveen on pyritty, aikataulutkin vaan on olleet erilaiset. Mulla tuntuu olevan tähän liveen tai sen tyyliseen joku fiksaatio. Tai onkin. Ja hei muuten! Kritiikin ei aina tarvitse olla negatiivista ja kaikkia mahdollisia virheitä ja huonoja puolia etsivää, voi ihan vaan vertailla vertailun ilosta ja olla vain utelias mielenkiinnosta. Että en tarkoita, että olisi pakko tykätä, tai olla tykkäämättä, jostain. Että tarkoitan että kaikki soittajat on ihania. Kaikki! Ja äänittäjät. Ainakin Olli.

Terkkuja myös siis Villiin Länteen täältä Hitaasta (P-) Hämeestä!

PS. Jos olen jonnekin unohtanut laittaa, niin se on nelly.sandiia [miukut] yahoo.com nyt, ei gmail. Ja niin kauan, kun tämä oikea sivujen tekijä ei saa yhteydenottokaavaketta päivitettyä, niin siitä ei käsittääkseni mene postit perille, koska se yrittää tunkea niitä väärään osoitteeseen. Mie en niin paljon ossaa, ku vähä vaan! Mutta hän sitten laittaa kunhan ehtii, ehkä kuiteskin jos asiaa on, parempi kirjoitella yahooseen vaan.

Parisuhde tietovisa.

Ohjeet: lue ja vastaa. Keskustele tuloksesta puolison kanssa. Koskee vain tervejärkisiä ja muuten ihan ok suhteita. Ainakin osan kysymyksistä  voi myös muokata koskemaan esim. ystävyys ja muita suhteita ihan pienellä vaivalla.

Valittuja sukupuolia eri kysymyksiin voi leikkimielisesti vaihdella ja hieman muokata kysymyksiä uudelleen. Itse voi kehitellä jatkoa ja kysyä sekä toiselta että itseltään! Tähän ei vaadita sitä toista osapuolta, myös ihan itsekseen voi miettiä, jopa sen toisen osapuolen kannalta asioita.

Tästä uutta tuulta purjeisiin!!!

1. Mies antaa vaimolle äitienpäivälahjaksi rikkaimurin/silitysraudan/mopin, se on naisen mielestä

a)      tosi kiva lahja helpottamaan arkea, kun hän harrastaa kotona

b)      älyttömän seksikästä, saanti on taattu!

c)      todellä tökköä ja mielikuvituksetonta sillä hetkellä täydeltä pälliltä.

–

2.1 Jos elämä ja naiseus/miehisyys on pelkkää arkea, hoitajaa, arkea ja siivoojaa, arkea, piikaa, kotitöitä ja arkea, niin mikä puuttuu arjesta?

a)      romantiikka

b)      erotiikka

c)      molemmat

2.2 Mikä on parisuhteen liima

a)      kotityöt

b)      auton ropaus

c)      romantiikka, erotiikka ja niitten myötä läheisyys ja seksi

–

3. Miten parisuhteessa saa pidettyä yllä romantiikkaa, erotiikkaa ja sitä että mies on mies ja nainen on nainen ja parisuhde on parisuhde eikä vain kahden aikuisen, äidin ja isän, yhteinen arkiraadanta?

a)      jättämällä kaikki kotityöt vain toisen vastuulle (ei ole yhteinen arkiraadanta)

b)      leikkimällä vanhempaa ja kohtelemalla puolisoaan kuin lasta

c)      valittamalla toiselle mahdollisimman paljon kaikesta (se tietää sitten petrata)

d)     ropaamalla autoa tallissa ja pysymällä pois kuvioista (taito sekin on, että osaa pysyä pois tieltä!)

e)      murahtelemalla takaisin ja katoamalla tiukan paikan tullen

f)       se riittää kun käy töissä, tuohan sitä rahaa perheeseen.

–

4. Miten miehen saa parhaiten uskomaan ja kuuntelemaan mitään?

a)      ottamalla kimisevän äänen ja jankuttamalla asiasta (pistävä ääni kuuluu paremmin ja kertaus on opintojen äiti)

b)      hokemalla miten ”sä et koskaan” ja ”sä aina”

c)      keskustelemalla ja perustelemalla asia

–

5. Parisuhteessa kannattaa

a)      kilpailla vallasta, kumpi on johtaja

b)      syyllistää ja muistella vanhoja, mitkä on luvannut antaa anteeksi. Etenkin kosto piristää (toinen pysyy hereillä paremmin)

c)      udella yksityiskohtaisesti menneisyydestä, sitten itkeä sitä ja levittää asiat muille (ylipäätään jatkuva jakaminen yksityiskohtia myöden muitten kanssa on tosi jees)

d)     vaatia aina toiselta enemmän, että jäisi itse voiton puolelle saamisissa

e)      muu, mikä?

–

6. Suhteet kannattaa rakentaa

a)      palvelemaan vain itseä, joko joku on yläpuolella tai alapuolella

b)      vain hyödyn varaan

c)      statuksen nostattamiseksi

d)     kannattaa rakentaa

–

7.1 Mies antaa joululahjaksi vaimolleen takin/kellon/sykemittarin, jonka on saanut tilaajalahjana kaupan päälle jostain itse tarvitsemastaan tilauksesta. Nainen tuntee itsensä

a)      arvokkaaksi, että häntä on muistettu jopa itselle jotain tilatessa

b)      rakastetuksi, kun jouluna muistetaan

c)      arvottomaksi, koska edes jouluna ei voi muistaa oikeasti

7.2 Hei! Ihmiset! Synttärit on KERRAN vuodessa, joulu on KERRAN vuodessa. Onko ihan oikeasti paljon vaadittu, että muistaa rakastaan kaksi kertaa vuodessa? Vaikka päivän liian aikaisin tai myöhään, kunhan muistaa. Jos on lapsia, siihen päälle tulee yksi päivä (äitien päivä ja isien päivä, mutta se on aina vaan toisella). Siis kolme päivää vuodessa, missä on 365 päivää. Onko se ihan oikeasti

a)      vaivaa

b)      liikaa

c)      paljon vaadittu

d)     suhteessa aika vähän verrattuna siihen 365:n mistä se on alle 1% kokonaisajasta.

–

8. Nainen ihmettelee, missä on vika, kun mies ei halua nähdä. Hän on laittanut tekstiviestin: ”Kulta, meidän pitää jutella!”

Tämä viesti tarkoittaa lähes aina

a)      haluan kehua sinua, koska olet niin ihana mies

b)      sinun kanssasi on niin mukava keskustella ja jutella että ihan kaipaan sitä

c)      haluan puida tätä parisuhdettamme nyt ja vika tulee olemaan sinussa

–

9.1 Nainen sanoo, ettei kaipaa mitään vakavaa. Kuitenkin hän haluaa tapaamisen välipäivinä muistamisia, kuten soiton ja/tai tekstiviestejä. Ei liian leperteleviä, koska muuten nainen aloittaa radiohiljaisuuden, ottaakseen etäisyyttä. Hän korostaa, ettei tässä ole mitään häitä tulossa, mutta haluaa tietää missä mennään. Nainen vaatii miestä keskustelemaan ja kertomaan tunteensa, mutta korostaa, ettei tässä muuta kun tapailla vasta. Ristiriitaiset viestit naiselta tarkoittaa

a)      hän haluaa miehen ottavan ohjat suhteen rakentumisessa

b)      hän ei todellakaan ole tosissaan

c)      hän on saanut sen verran köniinsä, että testaa onko mies tosissaan

d)     KUKA VI**U SITÄ VOI TIETÄÄ?! (ei kai kukaan ajatuksia sentään lue)

–

9.2 Mies sanoo, ettei halua mitään vakavaa

a)      hän ei halua mitään vakavaa

–

10.1 Valitse seuraavista vaihtoehdoista sopivin. Itseään arvostavaan naiseen teet positiivisen vaikutuksen kerralla, kun

a)      haluat viedä hänet ulos syömään ja kun hän on pukeutunut ja pynttäytynyt, viet hänet torilla olevalle nakkikioskille

b)      haluat osoittaa, että haaveilet yhteenmuutosta, käsket häntä jalkapallomatsin aikana tiskaamaan, perustellen, että niin hän kuitenkin tulee yhdessä asumisen aikaan tekemään. Pyydät myös hiljaisuutta, että voit katsoa matsin rauhassa

c)      neuvot joka asiassa, kerrot, miten asiat hänen asunnossaan pitäisi olla, ostat hänelle lahjoja kotiin, mitä itse haluat (mitä hän on ilmaissut että ei halua) ja osoitat tietämyksesi vänkäämällä jopa vaikka hänen ammatistaan ja työstään kaikkitietävästi, vaikka sinä varsinaisesti et tietäisi asiasta mitään

d)     haukut rumasti ja pahasti kaikki entiset ja mielellään myös muita naisia muuten ja arvostelet jokaisen ohikulkevan naisen: osoitat hänelle tällä juuri hänen ainutlaatuisuutensa

e)      leuhkit entisilläsi, olethan suosittu mies, muistat yksityiskohdat!

f)       ei mikään näistä. Jotain muuta, mitä?

–

10.2 Valitse seuraavista vaihtoehdoista sopivin. Itseään arvostavaan mieheen teet positiivisen vaikutuksen kerralla, kun

a)      kiukuttelet palvelusta ensitreffeillä oli paikka ja palvelu mitä tahansa. Näin osoitat, että olet vaativa nainen ja hän on ollut riittävän arvokas ylittämään ensimmäisen riman

b)      haluat osoittaa että haaveilet yhteenmuutosta ja alat tehdä heti alusta saakka muutoksia hänen sisustamaansa asuntoon. Neuvot ja oikaiset joka asiaa, vaikka hän olisi asunut yksin useamman vuoden: näin osoitat miten hyvä kodinasioissa oletkaan

c)      ostat hänelle lahjoja, mitä itse haluat ja millä lähinnä keskityt muokkaamaan häntä paremmaksi

d)     leuhkit entisilläsi, olethan melkoinen saalis, ja muista verrata kokoja ja tekoja! Näin saat hänet ymmärtämään että hän on nimenomaan ylittänyt vertailurajan ja pienellä yrityksellä hän ylittää sen jatkossakin

e)      huomauttelet julkisesti esimerkiksi kavereitten kanssa illan istujaisissa hänen selkäkarvoistaan tai mahastaan, kavereitahan tässä kaikki on joten viat saakin tietää. on hyvä jos hän tietää vikansa ja virheensä että voi sitten korjata niitä ja julkisesti arvostellen muutkin voivat ottaa kantaa.

f)       ei mikään näistä. Jotain muuta, mitä?

–

11. Suhteessa on tärkeintä

a)      pyrkiä muuttamaan toinen mieleisekseen (tähän kannattaa ottaa jo mahdollisimman haastava tapaus heti alkuun, että mielenkiinto säilyy)

b)      ulkonäkö: kannattaa jokaisesta muutoksesta ja viasta huomauttaa heti aivan kärppänä, ennen kuin tilanne pahenee

c)      vaatia minkään muuttumattomuutta ja olla ehdoton

d)     hallita

e)      hyväksyä toinen omana itsenään

–

Kuunteleminen on

a)      helppoa! sitä voi vaikka miten vakavan asian kanssa yhtä aikaa tiskata, siivota ja touhuta kaikkea muuta, leikata kynsiään, ja täyttää ristisanatehtäviäkin. sillä sitä osoittaa toiselle miten tärkeää hänen asiansa onkaan, kun voi kuunnella häntä jopa tehden muuta

b)      älyttömän helppoa! yhtä aikaa voi miettiä mitä sitä itse vastaisi ja mitä kaikkea asiaa itsellä onkaan

c)      tajuttoman helppoa! kun tietää toisen ajatuksetkin, ei tarvitse yleensä edes kuunnella lausetta loppuun. taitavat kyllä osaa lukea rivien välistä ja asioista voi päätellä kaikkea muutakin kun mitä toinen sanoo. lisäksi kaiken maailman oppaat joita on lukenut kasapäin, kyllä kertoo mitä toinen Oikeasti tarkoittaa

d)     sikamaisen helppoa! sitä vaan kuuntelee asian ja käy neuvomaan mitä kuuluu tehdä ja miten nyt pitää toimia

e)      liiankin helppoa! ei sitä meinaa oikein edes jaksaa, kun se on niin helppoa

f)       yhtä helppoa kun olla läsnä! sitähän on läsnä kun on vaan paikalla!

g)      hemmetin tärkeää ja yhtä vaikeaa usein, sitä pitää opetella ja harjoitella.

–

Eräs pariskunta on ollut yhdessä yli 40 vuotta. He nukkuvat päikkäreitä yhdessä, kehuvat toisiaan, mies pitää vaimoaan kauniina edelleen ja vaimo muistaa antaa kiitosta miehelleen tehdyistä töistä. He kulkevat käsi kädessä ja keskustelevat: suhde on siis oikea, rakastava suhde, missä molemmat ovat edelleen ihan vapaaehtoisesti ja selkeästi rakastavat toisiaan.

Valitse sopivat vaihtoehdot (voi olla useampia).

Kun kysyttiin neuvoja ja mikä on pitkän ja onnellisen suhteen salaisuus, he vastasivat

a)      kun molemmat aina ajattelee ensin sen toisen parasta, tulee kompromisseja tasamäärä väkisinkin ja molempia ajatellaan

b)      kannattaa aina ensin ajatella itseään, kyllä se toinen seuraa perässä

c)      kun kehuu ja kannustaa vaikeinakin aikoina ja tukee toinen toisiaan, puhaltaa yhteen hiileen ja se lämpö säilyy

d)     kun muistaa narista epäonnistumisissa ja haukkua toisen lyttyyn, se yrittää enemmän ensi kerralla

e)      näkee vaivaa sen oman suhteen eteen eikä haihattele muita ruohoja aitojen toisilla puolilla. pysyy vain yhdessä sängyssä ja siitä rakentaa yhteisen elämän ilon

f)       vaatii mahdollisimman paljon että saa asioita mitä haluaa, kiristää ja uhkailee, jos muu ei tehoa. voihan sitä myös pettää, jos joskus puutteeseen joutuu, pienet seikkailut piristävät arkea eikä niistä voi olla haittaa jos ei jää kiinni!

g)      pitää sen suhteen ainutlaatuisena ja on juuri siihen tyytyväinen

h)      vertaa kaikkiin muihin (jos on) mahdollisimman paljon ja laskee plussia ja miinuksia että tietää kandeeko panostaa

i)        riidat pitää pyrkiä sopimaan keskustelemalla ja kuuntelemalla mitä toinen sanoo, anteeksi saa pyytää molemmat ja kehua ja kiittää samoin. pitäisi muistaa että kaikissa on vikamme ja kaikki tekee virheitä joskus

j)        sitä kun huutaa sen toisen kumoon, niin kyllä se riita siihen loppuu!

–

Olen aina ihaillut heitä. He molemmat muistavat toisiaan, mutta parasta on ollut seuraava tarina. Nainen voivotteli, kun on vanhemmiten tullut sellulittia ja on vähän suonikohjujakin ja kun ei perskeles ole vaan ja kun on… Haukkui siis itseään oikein urakalla. Mies istuu siinä ja toteaa:

”Toi on kauheen ihana ja mukava nainen muuten, mutta siitä mä en tykkää, kun se haukkuu mun vaimooni koko ajan!”

–

Tämä tietovisa kannattaa ottaa haudan vakavasti ja täysin huumorin tajuttomasti, kuten itsensäkin kannattaa ottaa. Aina ja joka tilanteessa. Sillä tärkeys on tärkeää! Ole niin tärkeä, että täriset tärkeyttäsi ja saat liikuntaa samalla!

Testin tulokset saat…

Kahvinkeitin porisee,

mitä kello on?

Huoneeseen kajastaa valo keittiöstä,

lattiaan tömähtää kevyet askeleet,

joitten ääni kertoo sinun olevan jo hereillä.

Kattilan kansi, kaapin ovi.

Käännän kylkeä ja vedän peiton korviin,

on ihanan lämmin ja arkinen aamu.

—

Kuunkurkottelija

Minäkin tavoittelen kuuta taivaalta,

mutta oikeasti se on vitsi.

Haluaisin nauraa sille sinun kanssasi.

Minäkin muka kaipaan rikkauksia ja kiiltävää,

mutta oikeasti en tee niillä mitään.

Minä kaipaan kultaa.

Minä esitän etsiväni kaikkea mikä ei oikeasti merkitse mitään.

Mitä kuutamolla tekee ilman kultaa?

—

Nyt tai ei koskaan

Nyt tai ei koskaan.

Minä uskallan.

Nyt tai ei koskaan.

Nyt minä hyppään.

Nyt tai ei koskaan.

Minä valitsen.

Nyt tai ei koskaan.

Antaa tulla mitä tulee.

Nyt tai ei koskaan.

Koko loppuelämäni.

Mikäli olet maalaamassa riittävän tuttujen (tai avomielisten) tönöä, voit myös hyödyntää ulkoilman maalaamalla bikineissä! Ruskettuu aivan huomaamattaan. Kuka siis jaksaa enää löhötä rannalla ja tylsistyä, kun voit maalatakin?

Maalauksen lomassa on myös hyvä vaihtaa kuulumisia ja jutella syvällisiä, ja myös hiljentyä. Keskittyä vain tekemiseen ja hetkeen, antaa kesätuulen mukavasti suhista korvissa ja viilentää helteistä päivää. Maalaaminen on erittäin palkitsevaa. Ensimmäinen kerros siksi, että työnsä näkee heti. Sellainen työ, missä näyttää heti siltä että on tehnyt jotain, on ihmiselle ihanaa. Toinen kerros siksi, että se on paljon helpompi ja kevyempi kuin ensimmäinen kerros. Työ siis senkun kevenee päivän mittaan!

Työmaalla ei saa tietenkään leikkiä, mutta pieni kisailu silloin tällöin ei pahaa tee, jos sen tekee turvallisesti. Piilosilla olo piristää kummasti ja paikkojahan löytyy!

Täytyykö kaikki aina ottaa niin tosissaan?

Hyvin voi tehdä, vaikka ottaisi vähän huumorillakin joskus.

Ihania kesäpäiviä, vielä on kesää jäljellä!

Delfinaariossa näkee delfiinejä myös. Vaalean sinisessä vedessä. Ne ovat suloisia, osaavat temppuja ja niiden kyljet ovat sileät ja kauniit. Näin ei ole valtameressä. Se mihin kiinnitin huomiota, oli emon arpiset kyljet. Niissä näkyi elämän taistelun jäljet. Osa arvista oli syviä. Ne näki kauas. Siinä he olivat, äiti ja lapsi, rauhassa poukamassa, niinkuin mitään vaaraa ei koskaan olisikaan. Äidin arvet paljastivat karun totuuden, mihin se pieni lapsi kasvaa, jos kasvaa. Sillä arvet kertoivat myös karua kertomaa siitä, että vaara siihen, ettei elämä koskaan pääse kovin pitkälle, on erittäin suuri. Valtameri on niin kaunis, armoton ja syvä. Heti rannasta saakka.

Valtameressä äiti ja lapsi,

delfiini ja sen poikanen.

Sinisessä vedessä, meressä, jonka pohjaa ei näy.

Ei ollut äidin kuve sileä,

ei pinta naarmuton, vaan kyljet arpia täynnä.

Ei ole lapsen tie sileä,

ei matka mutkaton, vaan vaaraa täynnä.

Kun airo osui veteen,

katosi äiti ja lapsi, sukelsivat suojaan,

liukuivat meren pimeyteen,

äänettömästi, kadoten.

Ei ole vapaus helppoa,

ei ääretön meri tuskaton.

—

Ajelin tässä hiljattain yöllä kotiinpäin eräästä musiikki-tapahtumasta. Ruukin bluegrass-musiikki oli ollut jälleen kerran kuulemisen arvoista, siitä on muodostunut itselleni eräänlainen perinnematka, kesäreissu. Nyt norjalainen Early bird string band oli itselleni se suurin vetonaula ja oli kyllä loistava poppoo! (www.earlybirdstringband.com)

Oli oikein mukava alkuilta, kun istuskelin tuttavien ja uusien tuttavien kanssa kauniissa maisemassa, ulkoterassilla, maalaismaisemissa, joen rannalla. Aurinko paistoi ja hauskaa oli! Sitten musiikin pariin naapuri kahvilaan.

No, siis, oli onnistunut ilta, kyllä. Ja yöllä ajoin sitten kotiin, hiljakseen kuten aina öisin. Yöllä lähtee paljon yömönkijöitä liikenteeseen, näkee hirvistä hiirulaisiin kaikenlaista. Yksi hienoimmista näystä on ollut kokonainen hirvilauma pellolla: ja onneksi hirviaidan takaa! En ymmärrä ihmisiä, jotka kaahaavat yöllä. Minne hemmettiin voi olla kiire keskellä yötä? Oikeastaan koska elämä niin harvoissa tilanteissa on oikeasti kiireinen ollenkaan, en usko suurimman osan kiireeseen päivälläkään.  Mutta! Tälläkin kertaa kannatti ajaa rauhakseen. Katselin yöhämärässä kauniita maisemia ja sitten näin tiellä juoksevan möllikän.

Ok. Tuo ei ole kissa, koira, supi, susi, minkään pentu, ahmoja täälläpäin ei ole… Mikä tuo on? Se oli pitkäkarvainen minimöllertäjä, joka juoksi naapurikaistalla. Hiljensin, etten vaan aja päälle, sillä joskus eläimet siirtyvät juoksemaan valokiilaan. Erään jäniksen takia jouduin lopulta ajamaan tien sivuun ja sammuttamaan valot, kun se ei vaan tajunnut juosta sivuun, minne se paineli kyllä heti valojen sammuttua, mutta! Tämä kaveri ei tööttäyksestäkään näyttänyt haluavan siirtyä pois asfaltilta, vaikkei onneksi ollut valokeilasta kiinnostunut juoksualueena. Kauempaa näytti sen treffikaveri juoksevan sitä vastaan.

Se oli kuin elokuvista: kesäyönä kaksi karkulaista juoksevat toisiaan vastaan kuun valossa.

Vihdoin pitkän tööttäyksen seurauksena tuo olento pysähtyi, ja kääntyi katsomaan, että mitä tuokin nyt tahtoo. Katsoin kaveria, ei voi olla totta! Mäyrä! Minä olen saapunut keskelle mäyrien yöllisiä treffejä, deitsit menossa ja minä häiritsen. Onneksi kaveri kauempana juoksi jo pellon puolelle ja tämäkin katsottuaan hetken, suostui siirtymään turvallisemmalle tapaamisalueelle. Elämässä on ihmeitä ja romantiikkaa.

Meidän yöllinen kohtaamisemme,

tulethan?

Nähdäänkö kuun valon valaistessa pellon pientaretta?

Minä juoksen sinua vastaan, kun sinä saavut,

sinä toivotat minut tervetulleeksi.

Leikitäänkö elämän leikkiä?

Rakastetaanko hetkemme yössä?

Ollaanko ikuisesti yhdessä, se hetki kun voidaan?

Nyt on kesä, yö ja tämä maailma on vain hetken meidän.

Ohikulkija menköön ohi.

Huomisen huolet kohtaamme huomenna.

Tänä yönä kuun valo on meidän ja elämä kauneimmillaan.

Tulethan?

—

Olen unohtanut kokonaan laittaa mitään siitä kappaleesta 9 siellä musiikki-sivuilla. Se ei ole kappale, vaan mininäytelmä 3 pientä, johon lainasin kahta repliikkiä alkuun ja loppuun, kahdesta näytelmästä, ja pätkää kirjasta. Hieman muokkailin ja irrotin kyllä sen mitä halusin, asiayhteydestä.  Se on ihan noin huviksi ja iloksi tehty ja soi siis paljon hiljempaa kuin musiikki sivuilla. Niitä juttuja en ole itse siis kirjoittanut, koska oli hauskempaa tehdä jonkun toisen tekstiin. Kyselin kyllä tekijän oikeuksistakin tämmöisessä repliikki&lukupätkän lainaus-tapauksessa, mutten koskaan saanut mitään vastausta eli tietoa, ja siis, toivon, että ketään ei nyt loukkaa tämä pieni lainaus, tai kukaan ei koe joutuvansa valtavan vääryyden ja riiston kohteeksi, koska se ei ole tarkoitus pienessäkään määrin. Suosittelen kuitenkin sen myötä lukemaan näytelmät: Tiina Lymi/Susi sisällä, Raila Leppäkoski/Sakset, kivi, paperi ja kirjan Leena Krohn/Älä lue tätä kirjaa/Mnemonisti.

Erään juhlapaikan pihalla seisoo kaksi iso tammea, ne ovat reilusti yli toistasataa vanhoja. Siinä ne seisoo. Kärsivällisesti ja hiljaa ja niiden lehdissä suhisee tuuli.

Välillä tuntuu kuin puut tietäisivät jotain. Ne ehkä tietävätkin. Mitä lähelle ei tunnu ihmisenä pääsevän. Ainakaan se ei ole kovin helppoa.

Puut ovat hienoja. Ne ovat kaikki omanlaisiaan, kuka minkäkinlaisessa metsässä seisten. Eläen sen mitä on annettu, toteuttaen sitä tehtävää, mikä heillä on, kestäen sen kohtalon, mikä on kestettävä. Puut eivät tee itsestää numeroa 200 vuotta vanhoinakaan enkä ole koskaan kohdannut puuta, joka valittaisi siitä, miksi on syntynyt kuuseksi eikä koivuksi… Tai miksi toinen on kuusi eikä koivu. Katselin muuten myös pientä koivikkoa. Koivuja toinen toistensa vieressä, hieman erinäköisiä, kaikki omalla tavallaan hienoja, kauniita ja täydellisiä koivuja. En kuullut muuta.

Puissa on paljon hienoja ominaisuuksia. Kannattaa miettiä puita.

–

Mitä näät kun katsot ympärillesi?

Nyt on vielä hetki aikaa.

Paina se mieleen, miltä kaikki näyttää, tuoksuu,

miten kaikki on, juuri nyt.

Juuri nyt oli jo ja on yhä, mutta meni jo.

Tämä hetki,

kun kääntyy katsomaan taakseen

on aina viimeinen.

Sen voi käsittää monella tapaa, se voi olla iloinen, surullinen,

epävakaa.

Aika kuluu armotta silloinkin, kun yrität olla menemättä nukkumaan.

Väistämättä.

Siinä me istuimme järven rantasaunan kuistilla katsellen auringon laskua…

ja nousua.

Tunnustan. Olen huono luopumaan.

Minä en haluaisi päästää irti.

Minä haluaisin jäädä.

Aika vaan pitää huolen siitä, että niin ei tule tapahtumaan.

Joten.

Vielä on hetki aikaa.

Katso ympärillesi.

Kukaan ei aina jaksa. Kukaan ei aina ole vahva. Mistä joku on sen saanut päähänsä? “sä oot aina…” kukaan ei ole aina. Jonain päivänä se aina saattaa tulla tiensä päähän. Pahimmillaan se muuttuu koskaanksi. Se on hieman sama kuin se, että hyvin suunniteltu olisi puoliksi tehty: ei ole. Sitä mitä ei ole tehty, sitä ei ole tehty. Ihmisen pimeä puoli ei katoa minnekään uskottelemalla, että sitä ei ole olemassa.

This is my dark room.There is no light.

There’s just you and me,

my devious mind.

“Welcome” you say, when I enter,

I see me, but I ain’t her.

This is dark, blue sea,

it goes so deep.

I stay here, I’m awake and I’m still asleep.

This is my dark room,

you can’t get in.

This is where shadows are thick and hope is thin.

This is my dark room.There is no light.

There’s just you and me,

my devious mind.

Kesäpäivänä

Ilmassa, kevyesti, fysiikan lakeja uhmaten.

Kukka, sen tuoksu ja kauneus.

Laskeudu siihen ja tunne riemu siitä,

kun yltäkylläisyys täyttää sydämen.

Oi onnea!

Hei!

Kaikki sinun silmissäsi on uutta, tervetuloa.

Kaikki voi olla hyvin, jos se on sitä tänään.

Toivo, ei tulevaisuus.

Aurinko polttaa pisamia kasvoihin.

Maata näkyvissä, rakkautta ilmassa, elämän meri, ja niin edelleen, hei ihan totta. Kevät, tervetuloa, ylipitkä talvi, heippa!

Kulkiessani nään vaihtoehtoja monista asioista,

tarjolla on yhtä ja toista, mukavaakin.

Aurinko paistaa tielleni ja sen sivuun,

risukasani on nyt se valoisin.

Voisin tehdä mitä vaan, olla kuka vaan.

Mitä ikinä pyydän, sen saan.

Luurangot kaapissani ovat nyt hiljaa,

tämä elämä on poimittavaa, kypsää viljaa.

Nyt minulla on rohkeutta ottaa ja antaa.

Maa jalkojeni alla kestää ja kantaa.

Minä voin olla kenen vaan.

Olen sinun.

Mä en kestä! MÄENKESTÄMÄENKESTÄMÄENKESTÄ!!!!

Tiettekö sen olotilan? Mulla on se… Just nyt. Mä en vaan kestä. Aaargh! Mitä voi tehdä mä-en-kestä-olotilassa? Ei mitään, se on sietämätöntä, kestämätöntä, sitä vaan ei kestä. Aion jakaa sen teidän kanssanne, koska sen ahdistava tuskaisuus tursuaa joka suuntaan. Juurikin nyt. Jalkojani pistelee, selkä on puuduksissa, en voi istua en voi seistä. Mä en kestä. Happi loppuu, pierettää, kuohu nousee, hirvittää. Se oli se ikivanha kaunis perinneruno, mikä kuvasi joskus 1800-luvulla tätä kestämättömyyttä, ihmisen elämän sietämättömiä hetkiä. Vai mikä se oli? Ai ei ollut vai? Mä en kestä!

Kaikki tuntuu hieman samalta, kun vaikka käsi, kun sen päällä on nukkunut niin, että se on puutunut halvaantuneeksi saakka. Kerran säikähdin, kun en tuntenut omaa kättäni, ja joku möllötti naamani edessä. Nostin sen pois ja se rojahti naamalleni. Oma käteni hyökkäsi kimppuuni. Se oli sietämätöntä. Siltä tuntuu nyt, mä en kestä. Haluan lähteä treffeille delfinaarioon, haluan juosta maratonin (no, puolikaskin riittäs… pari kilsaakin… hmm… ), haluan syödä härän pihvin ja juoda kolme pulloa punaviiniä, haluan jäädä sohvalle möllimään, rakastella tuntitolkulla ja lillua rakkaani kanssa vaahtokylvyn uumenissa, polttaa tupakkaa niin kuin elokuvissa, haluan olla matkalla jonnekin, juosta alasti kaupungin halki, ostaa lipun titanicille, jotain, mitä vaan…. Mä en kestä.

Mutta. Kuten te tiedätte. Silloin kun tämä olo on. Ei ole ketään kenen kanssa lähteä treffeille delfinaarioon, mikä on kiinni muutenkin. Maratonille pitäs treenata. Ei ole rahaa pihviin, eikä pää kestä kolmea pulloa kuitenkaan. Sohvalla möllii jo nyt liikaa, ei ole ketään kenen kanssa rakastella ja se tuntitolkulla… Joo, niin. Keskimäärinhän se oli muistaakseni 11 minuuttia. Sen kolmen pullon jälkeen ammeeseen vaan hukkuu ettei sekään olisi hyvä idea, vaikka kylpyamme olisikin.

Tupakat on loppu. Ei voi lähteä matkalle minnekään, kun huomenna pitää mennä töihin tai jonnekin ainakin. Ei kannata hetken mielijohteesta juosta ympäri kaupunkia alasti, siitä saa sakot ja syytteen, joku ottaa kamerakännyllä kuvia ja laittaa ne nettiin, ja titanic on uponnut ajat sitten.

Sitä paitsi, kello on liian paljon, rahaa on liian vähän ja koirakin pitää lenkittää. Kukaan ei soita eikä kenellekään tee mieli soittaa ja sille kenelle tekee mieli soittaa ei voi soittaa… Koska ei voi soittaa, älä siinä utele!

Mä en kestä. Tiettekö sen olotilan? Onko se se olemisen sietämätön keveys? Ihmistä aina seuraava, elämään kuuluva, tyhjyys? Ihan sama. Mä en kestä sitä.

Mäenkestämäenkestämäenkestä.

Mä en kestä!